”Laulu ei ole vain laulajan, se on kuulijan.
Tieto ei ole vain tietäjän, se on kysyjän.
Pitää tuntea värähtely, sama aika, yhteys.
Se minkä tahtoo ymmärtää, on löydettävä itsestään.”
Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa kokemuksellista tietoa johtajan ammatillisesta kehittymisestä ja työssä jaksamiseen liittyvistä kysymyksistä. Työnohjaukseen osallistuvilla on mahdollisuus tehdä omaa johtamisotettaan itselle näkyväksi reflektoinnin ja johtamiskertomusten kirjoittamisen avulla. Heillä on myös mahdollisuus saada samalla tukea työssä jaksamiseen. Työnohjaus on kanava ammatilliseen kehittymiseen ja työssä jaksamiseen. Johtamisote on johtajan omaa toimintaa ohjaava malli, joka perustuu niille periaatteille, joita hän itse pitää tärkeänä. Tutkimuksessa haettiin vastauksia kysymyksiin mitä ovat työnohjattavien kokemukset johtamisotteensa itselle näkyväksi tekemisestä, miten työnohjattavien käsitys omasta johtamisotteesta muuttuu reflektoinnin myötä, mitä ovat ne tekijät työnohjattavien johtamisotteessa, jotka antavat voimia työssä jaksamiselle ja ne tekijät jotka vievät voimia työssä jaksamiselta. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen. Tutkimusryhmän muodostivat neljä Oulun yliopiston johtamis- ja esimiestyötä tekevää henkilöä. Tutkimusaineisto muodostui kyselylomakkeen vastauksista ja tausta-aineistona oli johtajien johtamiskertomukset. Aineisto on käsitelty laadullisella sisällön analyysillä. Johtamisotteen näkyväksi tuleminen edesauttaa johtamisotteen muutosta. Muutoksen suunta on kohti aktiivista johtajuutta ja kohti ihmisten johtajuutta. Näkyväksi tekemisen prosessi on kiinteässä suhteessa käytännön työhön ja muutos vaatii kypsymistä. Omassa johtamisotteessa olevat työssä jaksamista tukevat tekijät ovat realiteettien hyväksyminen, avoin suhtautuminen työyhteisöön sekä myönteisten tunteiden kokeminen. Omassa johtamisotteessa työssä jaksamiselta voimia vievät tekijät olivat itselle asetettu korkea vaatimustaso, suhtautuminen odotusten aiheuttamiin ristiriitoihin ja johtajan purkamattomat negatiiviset tunteet. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että tämä prosessi on ollut tukemassa ammattimaista otetta johtajuudessa ja on tukenut myös työssä jaksamista. Kokemuksia voidaan käyttää hyväksi johtajuutta tukevien toimintamuotojen suunnittelussa.
Hyvin jaksavan johtajan työotteessa näkyy itsensä hyväksyminen inhimillisenä ihmisenä. Ihmisenä, joka tekee joskus myös virheitä ja uskaltaa myöntää ne. Hän myös ymmärtää sen, että johtajakaan ei voi saada kaikkea, on tilanteita, vaikeita päätöksiä joissa täytyy tehdä valintoja. Olemalla päätöksen teossa itselleen rehellinen ja jäämättä murehtimaan valitsematta jääneitä vaihtoehtoja, hänen ei tarvitse palata niihin aina uudelleen. Kohdatessaan vaikeita tilanteita, joita täytyy viedä läpi, hän voi hyväksyä itseensä aktiivisempaa johtajuutta, silloin hänen ei tarvitse kantaa syyllisyyttä. Hänellä on rohkeutta kohdata tosia asiat tosiasioina, erottaa asiat ja ihmiset tietyllä tavalla toisistaan. Vaikka hänen ratkaisunsa eivät aina tyydytä kaikkia työyhteisön jäseniä, hän itse tietää, ettei hän ole mikään paatunut ja kyynistynyt lohikäärme. Omassa yhteisössäkin johtajalla on aina oma yksinäinen roolinsa, sekin on realiteettia, se on johtajuutta hän tietää. Hänen työotteessaan näkyy vahva työmotivaatio, hänellä on myös kykyä kannustaa työntekijöitään, näin he yhdessä saavat tulosta aikaan. Hän kokee palkitsevana myös sen, että työntekijät voivat luottaa häneen. Luottamuksen hän on saavuttanut jaksamalla neuvotella ja kuunnella työyhteisönsä jäseniä, jolloin he ovat nähneet, että kyllä johtaja ainakin yrittää hakea hyvää ratkaisua. Pikku kuohujen keskellä hän on oppinut näkemään, että tämä on asiaan kuuluvaa työyhteisön aaltoliikettä. Hän antaa tunnustusta itselleen hyvin ja oikein tehdystä työstä, hän kykenee kokemaan onnistumisen tunnetta. Asioiden mennessä hyvin hän aidosti näyttää ilonsa ja siten luo vapautunutta ilmapiiriä työyhteisöön.
Huonosti jaksavan johtajan työotteesta näkyy omaan vahvuuteensa kompastuminen. Hän on niin hyvä, ettei voi luottaa tehtäviä kenenkään muun hoidettavaksi. Hänen kunnianhimollaan ja kyltymättömyydellä ei ole rajoja. Hän haluaa olla kaikessa mukana ja hän haluaa myös olla kaikesta tietoinen. Kaikki langat ovat hänen käsissään. Hän täyttää aikansa äärimmilleen, muuten hän ei koe tekevänsä riittävästi Joskus hän kyselee itseltään, että onkohan hän sairastunut allakkoosiin, mutta se on häviävän pieni hetki. Hänen voimakas itsekritiikkinsä saa hänet asettamaan tavoitteensa vieläkin korkeammalle. Hänestä on todella rasittavaa ja tarpeetonta kuunnella ja käyttää aikaansa yhteisön melko joutavilta tuntuvien asioiden ratkomiseen ja keskusteluihin. Sitten hän tuntee syyllisyyttä. Kyllähän hän tietää, että juuri nämä ns. melkoisen joutavat asiat vaikuttavat usein aika oleellisesti työilmapiiriin ja työntekijöihin, ne eivät tietenkään ole joutavia asioita. Joten, huolimatta siitä, että henkilöstön asioiden vatvominen vie aikaa ja voimia, se on tehtävä. Häntä rasittaa myös tarpeeton henkilöstön keskinäinen vastakkain asettelu. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia empaattisena, kuuntelevana ja kärsivällisenä ja sitten on tilanteita, jolloin odotetaan diktaattorin tulevan ja ratkaisevan ongelmat. Kaikki valta ja vastuu kaatuu hänen niskaansa. Hänen sisäänsä jää negatiivisia tunteita. Hän haluaisi sanoa suorat sanat tietyille ärsyttäviä piirteitä omaaville henkilöille ja hän juuttuu tiettyihin yksittäisiin tilanteisiin. Eikä oloa helpota lainkaan se, että jälleen hänen on välitettävä ikävä viesti. He ovat tehneet hyvää tulosta, mutta laitosta rankaistaan kun yliopisto on konkurssin partaalla. Hän menee kertomaan henkilöstölle, olette tehneet hyvää työtä tehkääpä ensi vuonna vielä enemmän. Taas syyttömät kärsivät. Voipuneena hän toteaa, että johtamisen edellytykset ovat todella huonot tässä yrityksessä.
Tämä ei ole yksi yhden ihmisen tarina, tämä ei ole yksi yhteinen keskiarvo. Tämä on jokaisen pienistä yksittäisistä subjektiivisista totuuksista yhteen maximoitu kokonaisuus. Tummennetut sanat ovat allekirjoittaneen tulkinnallista käsialaa.